Tilastokeskuksen mukaan joka toinen suomalaisyritys lopettaa viiden vuoden sisällä perustamisesta. Osa niistä menee konkurssiin. Kuulostaa rajulta, mutta kuuluu pelin luonteeseen.
Tamado täytti viisi vuotta 2.7.2018 eli olemme ohittaneet jonkinlaisen virstanpylvään tai kuolemanlaakson. Hengissä pysyminen ei kuitenkaan ole kovin kunnianhimoinen syy harjoittaa yritystoimintaa vaan mielestämme asioiden pitää mennä jatkuvasti eteenpäin. Tässä tekstissä muutamia ajatuksia yrityksen eri vaiheista sekä yleisellä tasolla että Tamadoon peilaten.
1. Idea
Takana on siis viisi vuotta yritystoimintaa. Hienointa tässä on nähdä vuosien takaisten ajatusten, hahmotelmien ja
ideoiden realisoituvan oikeassa maailmassa. Joskus tämä järjestys saattaa unohtua. Ensin tulee se helpoin vaihe – ideointi. Sen jälkeen tulee se tärkeämpi – toteutus. Olet ehkä itsekin pohtinut useampaakin ideaa pitkään.
”Tuokin tuttu aloitti firman eikä edes niin ihmeellisellä idealla, minulla olisi parempi…”
”Pitäisikö joskus jatkaa sitä ala-asteella aloitettua kitaran soittoa?”
”Hei katsos, kesäyliopiston kurssi maalauksesta, mutta ei minulla taida olla aikaa…”
”Ehkä teen tätä sitten kun olen eläkkeellä…”
Nämä ovat kaikki ideoita. Idea ei ole toimiva yritys. Se ei ole se ulkomuistista soitettu kitarasoolo. Se ei ole harjaantunut maalauskäsi. Eikä se ole sitä, mitä sitten joskus saat tai teet eläkkeellä. Ideoiden ja toteutuksen keskinäisestä tärkeydestä on käyty paljon keskustelua: toiset ovat sitä mieltä, että idea on tärkeämpi kuin toteutus ja toiset taas ajavat päinvastaista näkökulmaa. Itse kallistun enemmän toteutuksen puolelle, vaikka täytyyhän idean olla myös järkevä. Miksi näin?
Tamadonkin tarina alkaa ideasta, jonka synnystä olemme kirjoittaneet jo aikaisemmin. Meidän ideamme on superyksinkertainen, jonka kuka tahansa voi kopioida. Vastaavasti me emme missään nimessä väitä, että olisimme keksineet tämän idean itse. Päinvastoin olemme surutta kopioineet parhaita vinkkejä muilta ja muovanneet niistä omannäköisemme tavan toimia.
Osta asuntoja, vuokraa ne hyville vuokralaisille, kerrytä pääomaa ja toista prosessia kurinalaisesti. Asuntojen tilalle voit laittaa myös pörssiosakkeet, yrityslainat tai muut sijoitusinstrumentit. Meillä ei sinänsä ole mitään salaista asetta, cocacolamaisesti varjeltua reseptiä tai ylivertaista teknologista innovaatiota. Uskonkin, että Tamadon menestys perustuu ylivertaisen idean sijaan tämän blogin kohtiin 2, 3 ja 4.
2. Testaus
Suurin osa ideoista ei ikinä näe päivänvaloa. Osa näistä ideoista on huonoja ja osa hyviä tai suorastaan loistavia. Kukaan ei vain testaa niiden periaatteellista toimivuutta, kasvumahdollisuuksia tai jopa maailmanvalloituspotentiaalia. Uskoimme itse Tamadon ideaan siinä määrin, että päätimme testata sitä omilla rahoillamme, kun ostimme ensimmäisen sijoitusasuntomme Kotkasta vuoden 2014 keväällä. Näin jälkikäteen katsottuna ja analysoituna osto ei ollut täydellinen. Mutta tuolloin 2014 teimme jotain mitä suurin osa ei ikinä tee: teimme ideallemme jotain.
Olen tämän vuoden aikana miettinyt akateemiseen koulutukseen ja ajatusmaailmaan kuuluvan suunnittelun, kaikkien näkökulmien pohdiskelun ja suorastaan täydellisyyden tavoittelun vaikutuksia yritystoimintaan. Toisessa ääripäässä akselia on ”tehdään nyt jotain ja katotaan miten käy” tai ”rapatessa roiskuu!” -periaatteet. Minä ajattelen, että tehty on parempi kuin täydellinen. Alun suunnittelua kyllä ehdottomasti vaaditaan, mitä tahansa kun ei kannata testata. Mutta täydellinen suunnitelma ilman toteutusta ei ole mitään muuta kuin suunnitelma. Alustavasti järkevä suunnitelma, tekeminen ja ennen kaikkea oppiminen toimivat paljon paremmin.
3. Kurinalainen tekeminen
Olemme viisi vuotta kurinalaisesti toteuttaneet tuota yksinkertaista prosessia asuntojen ostamisesta ja vuokraamisesta. Onko kaikki aina mennyt niin kuin elokuvissa? Ei. Jatkettiinko matkaa silti? Kyllä. Onko aina ollut motivaatiovideoissa kuvattu beast mode päällä? Ei (vaikka välillä kyllä myös on!). Mutta on kuitenkin tehty sitä mitä on pitänyt tehdä. Miksi? Koska on tiedetty mitä halutaan ja sovittu yhdessä, että sen eteen tehdään töitä. Emme ole odottaneet kotona, että joku kertoo, mitä pitää tehdä.
Kuinka monta YouTube-videoita ainoastaan katsomalla laihtunutta ihmistä tiedät?
“You can read clever motivational slogans all day and still have no idea how to get where you want to be. Wanting something won’t get you anywhere. Trying to be someone you’re not won’t get you anywhere. Waiting for someone or something to light your fire won’t get you anywhere.”-Tim Grover
Mielestäni kurinalaista perusasioiden tekemistä aliarvioidaan. Uskon, että suurin osa tuloksista tulee juurikin niiden perusasioiden tekemisellä. Minä elän ajatusmaailmassa, jossa sinne kuntosalille meneminen on tärkeämpää kuin jokaisen aminohapon ja vitamiinin millintarkka optimointi blogitekstejä selaten. Tässä kuitenkin on se ongelma: perusasioiden kurinalainen tekeminen voi olla tylsää. Hifistely on mielenkiintoista. Sitten kun perusasiat ovat kunnossa ja niitä tehdään, voi alkaa hifistellä.
4. Working on the business vs. working in the business
Edellisen kappaleen viimeiseen lauseeseen viitaten uusien asioiden tavoitteiden asettamista voisi lähestyä LinkedInistä bongaamallani (anteeksi tarkan viittauksen puute, en muista kenen tämä oli!) yksinkertaisella mallilla:
Ensimmäinen tavoite on, että tehdään
Toinen tavoite on, että tekemisen taso säilytetään
Kolmas tavoite on, että tekemistä parannetaan
Hifistelyllä viittaan juurikin siihen, että aloitetaan kohdasta kolme ennen kuin on tehty mitään. Tietenkään mikään firma ei ole pelkästään yhdessä kohdassa yhdellä ajan hetkellä, vaan nämä menevät limittäin. Järjestys on kuitenkin fiksu. Tällä hetkellä Tamado on mielestäni toisen ja kolmannen tavoitteen välissä. Siirtyminen vaiheeseen 3 on jo henkisesti aloitettu ja tämä on yrityksen kasvuvaiheena erittäin mielenkiintoinen. Väliotsikko working on the business vs. working in the business viittaa tähän. Kun yritystä haluaa kasvattaa sellaisen vaiheen ohi, missä oma henkilökohtainen tai pienen tiimin kollektiivinen aika tai rahallinen pääoma eivät enää riitä, täytyy ajatella uudella tavalla. Otetaan esimerkki.
Jos yksi lääkäri pystyy 12 tunnin työpäivän aikana hoitamaa keskimäärin 20 minuutin vastaanottoajan puitteissa 36 asiakasta, tulee hänelle tässä raja vastaan. Oma hyvinvointi ei myöskään kestä tätä loputtomiin sillä pitäisihän välissä vähän syödä ja ehkä jopa seurustella kollegoiden kanssa. Mitä jos lääkärillä kuitenkin on vahva palo ihmisten auttamiseen ja hän haluaisi palvella 36 000 asiakasta päivässä eli 1 000 asiakasta joka 20 minuutti? Tehtävä on hänelle yksin mahdoton, jos hän jatkaa entisellä toimintamallillaan.
Tällaisen ison harppauksen tekeminen vaatii usein ajatusmalleja, jotka voivat puhtaan substanssiosaajan eli tässä tapauksessa erittäin ammattitaitoisen ja erikoistuneen lääkärin näkökulmasta vaikuttaa turhilta ja epäolennaisilta. Pitää miettiä rekrytointeja, ulkoistamista, prosesseja, rooleja, toimintatapoja, tehostus- ja kehittämiskeinoja yms. ilman, että asiakkaiden kokema palvelu kärsii, kun toiminta kasvaa tuhatkertaiseksi. Yleinen virhe on jatkaa saman tekemistä, mutta vain isommilla kierroksilla. Lääkäri pidentää omaa työpäiväänsä tai lyhentää keskimääräistä vastaanottoaikaansa. Mitä luulet, miten lääkärin oma hyvinvointi ja asiakaskokemus kehittyvät? Ja saavutetaanko näillä keinoilla tuhatkertainen toiminnan taso? Yleensä seurauksena on pirunmoinen kiire ja tilanne, jossa on liikaa tapahtumia mutta mitään ei kuitenkaan oikeasti tapahdu. Englanniksi voidaan siis olla efficient mutta ei effective.
Tamado on viisivuotisen taipaleensa jälkeen tullut tämän vaiheen kynnykselle. Meidän täytyy miettiä, miten saamme kehitettyä bisnestä kokonaisuutena ja systeeminä sen sijaan, että mietimme nykyisten yksittäisten aktiviteettien erillistä optimointia. Tämä vaatii kriittistä ja mahdollisimman objektiivista ajattelua sekä omien rooliemme tutkimista: kannattaako tätä toimenpidettä edes tehdä? Jos kannattaa, teemmekö sen sisäisesti vai ulkoistammeko? Jos teemme sisäisesti, kuka tämän tekee? Pystymmekö automatisoimaan tätä? Ja ennen kaikkea: mikä on kaikista olennaisinta?
5. Exit
Tämän vaiheen otsikko on minulle hieman raflaava. Koen olevani ainakin jossain määrin prosessi-ihminen, joka aloittaa asioiden suunnittelun lopputulos mielessä ja sieltä takaperin miettien, mitä asioita pitää tehdä, jotta lopputulos saavutetaan. Yritysmaailmassa en kuitenkaan usko siihen, että yritys perustetaan heti alusta asti vain exit mielessä. Tähän liittyen olen kuullut kultaisen vinkin, johon uskon vakaasti: kannattaa mieluummin rakentaa helvetin hyvä bisnes – se kyllä myy itse itsensä, jos niin haluat ja lisäksi voit matkalla nauttia oikean yritystoiminnan tuotoista, tyytyväisten asiakkaiden palautteesta ja innostuneesta tiimistä.
Vierastan nykymaailman trendiä, jossa raskaasti rahoitetun ja tappiota tekevän yrityksen bisnesidea perustuu oletukseen siitä, että Google/Spotify/Amazon/Facebook ostaa perustetun yrityksen järkyttävällä valuaatiolla. Moni on kyllä tehnyt näin paljonkin rahaa, mutta minun arvomaailmaani ajatus ei istu. Yksinkertaistaen uskon bisnekseen, jossa oikeille maksaville asiakkaille luodaan oikeaa arvoa, josta osa pystytään oikeasti pitämään yrityksessä tarkoittaen oikeita voittovaroja. Huomasit varmaan sanan oikea.
Tamadolla ei ole yrityksen myymiseksi suunnitelmaa. Meillä on vain suunnitelma kannattavan ja kasvavan Tamadon luomiseksi. Ainoa myyntiin liittyvä toimenpide on pitää yritys jatkuvasti niin hyvässä kunnossa, että se on millä tahansa hetkellä myyntikunnossa, jos haluaisimme myyntiä miettiä.
Tästä eteenpäin
Käytettiinpä mitä arviointimenetelmää tahansa, ovat Tamadon menneet viisi vuotta olleet varsin mukiinmeneviä. Olen kuitenkin enemmän innoissani tulevista haasteista, kun tarkoituksenamme on suunnilleen kymmenkertaistaa toimintamme. Seuraavaa viittä vuotta kohti siis!
Aika-akselilla molempiin suuntiin matkustaen,
Tuomas