Kolmiossa Querétarossa, Meksikossa
Olen ollut kiinnostunut säästämisestä ja sijoittamisesta niin kauan kuin muistan. Vanhempani olivat säästäneet osan lapsilisistäni kivijalkapankin rahastoihin ja seurasin niiden kehitystä jatkuvasti. Muistan myös tutkineeni yrittäjäisäni tilaamaa Kauppalehteä – erityisesti eri osakkeiden prosentuaalisia päiväkohtaisia arvonmuutoksia. En tietenkään ala-asteikäisenä ymmärtänyt asioista juurikaan, mutta jollain tavalla yritystoiminta ja sijoittaminen kiinnostivat jo silloin.
Konkreettisempaa sijoittamisesta tuli kun täytin 18 vuotta ja sain käyttööni minulle säästetyt rahastot. Olin ala-aste, yläaste- ja lukioaikana ahminut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvää materiaalia roppakaupalla joten päätin myydä kaikki kalliita hallinnointipalkkioita perivät perinteiset rahastot ja aloittaa suoran osakesijoittamisen pienellä alkupääomalla, joka vuosien aikana oli ehtinyt kertyä. Läpi lukion, armeijan ja ensimmäisten opiskeluvuosien Mikkelissä jatkoin suoraa osakesijoittamista, kokeilin myös ETF:iä ja hairahdin jännitystä hakiessani maistamaan myös muutaman monimutkaisemman öljysidonnaisen viputuotteen viehätystä.
Ensimmäiset harrastepohjaista sijoitustoimintaa vakavampaan tekemiseen liittyvät ajatukset muistan vasta opiskelijavaihdosta Meksikosta vuodelta 2012. Vapaa-ajalla pelailin huoneessani nettipokeria, jonka olin aloittanut muistaakseni yläasteella WSOP-boomin jälkimainingeissa kuten moni ikäisenä nuori miehen alku. Muistan jonkun ilmeisesti voitollisen pelisession jälkeen maanneeni sängyllä ja pohtineeni, voisiko pokeria tai sijoittamista tehdä työkseen. Olin tuolla hetkellä tilanteessa, jossa sen hetkiset opiskeluni olivat tulossa päätökseen eikä minulla ollut vielä plakkarissa työpaikkaa Suomesta, jonne olin palaamassa alkuvuodesta 2013. Ajatus mahdollisesta ammattimaisemmasta sijoittamisesta oli siis kylvetty, vaikka mitään päätöstä asian edistämiseksi en muistakaan tehneeni.
Saunassa Haagassa
Kuuluin opiskeluaikanani useampaan kerhoon, joista yksi oli koulumme baarista huolehtiva porukka. Meillä oli jo silloin (ja on edelleen) tapana kokoontua tuolla porukalla noin kerran vuodessa kuulumisten vaihtamisen merkeissä jossain päin Helsinkiä. Tällä kertaa tapahtumapaikkana oli Tamadossa vaikuttavan Nicholaksen vanhempien asunto Haagassa. 
Kuten suuri osa suomalaisista sankaritarinoista, myös Tamadon ensimmäiset askeleet on hahmoteltu oluen vaikutuksen alaisina saunan lauteilla. Keskustelimme Nicholaksen kanssa saunassa pitkään ja hartaasti tulevaisuudesta, tavoitteistamme ja yleisesti elämästä niin kuin tuon kellonlyömän hetkissä kuuluukin keskustella.
Olimme tietysti jo opiskeluaikana tutustuneet toisiimme hyvin ja vaihtaneet ajatuksia yleisellä tasolla säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen. Nicholaksella perheineen oli kokemusta asuntosijoittamisesta, joka oli minulle vielä tässä vaiheessa uutta ja ihmeellistä, mutta mielenkiintoista. Lopputuloksena yhtälöstä, jossa oli muuttujina yhteinen arvomaailma, tulevaisuuden haaveet, kiinnostuksen kohteet ja olut, oli päätös perustaa yhteinen sijoitusyhtiö.
Anniskeluravintolassa Mikkelissä
Haagassa käytyjen keskusteluiden ja perustamispäätöksen jälkeen asiat etenivät jokseenkin luontevasti. Oli selvää, että kaipaisimme porukkaamme järjen ääntä, tekemisen meininkiä ja pilkettä silmäkulmaan. Tiesin oikean miehen, jonka kanssa ajatusmaailma kohtasi samaan tapaan kuin Nicholaksenkin kanssa.
Jaskan itsensä kirjoittaman 2015 ilmestyneen blogitekstin sanoin, oli synkkä ja myrskyinen mikkeliläisessä anniskeluravintolassa, kun kysyimme Nicholaksen kanssa Jaskaa kolmanneksi perustamaan tulevaa sijoitusyhtiötä. Sen kummempia kyselemättä mies vastasi myöntävästi, haki tiskiltä juomat koko porukalle ja yhtäkkiä huomasin kilisteleväni bassojumputuksen lomassa elämäni ensimmäisen yrityksen kunniaksi.
Yksiössä Töölössä
Tamado on virallisesti perustettu heinäkuussa 2013. Hankalin operaatio oli tietysti keksiä uudelle yrityksellemme nimi. Muistan, kuinka yritimme nettisanakirjoista etsiä hienolta kuulostavia latinankielisiä sanoja, jotta firma kuulostaisi uskottavalta. Kaikki ehdotukset tuli kuitenkin vedettyä ruutupaperilta lopulta yli.
En tarkalleen muista kuka tai miten joku meistä kolmesta heitti idean omien nimiemme yhdistelemisestä yrityksen nimen muodostamiseksi. Etu- tai sukunimistä emme saaneet omilla hoksottimillamme mitään fiksua väännettyä, mutta toisista nimistä löysimme ratkaisun. Tapani, Matias, Dominic – TaMaDo. Naseva, helposti lausuttava ja yksinkertainen. Siihen perään vielä toimintaa selittävä ja pientä virallisuutta henkivä Investments.
Olimme printanneet PRH:n sivuilta kaikki vaadittavat lomakkeet yhtiön perustamista varten ja istuimme verkkareissa täyttelemässä niitä minun ja tyttöystäväni silloisessa kodissa. Koko rituaali oli lähempänä kouluesseen tekemistä kuin seremoniallista perustamistilaisuutta. Eikä meillä tietysti tässä vaiheessa ollut pienintäkään käsitystä siitä, mitä osakeyhtiön pystyyn pistäminen ja kasvattaminen käytännössä tarkoittaisi.
Minä olin 23, Jaska 24 ja Nicholas 21. Kokemuksen puutteen paikkasi paikkasi palo muuttaa omaa tulevaisuuttamme.
Italialaisessa ravintolassa Kaisaniemessä
Yhtiön perustamispapereiden jälkeen Nicholas astui suorittamaan valtiollisia velvoitteitaan Dragsvikiin, Jaska jatkoi opiskeluitaan Mikkelissä ja minä suuntasin maisteriohjelmaan Töölöön. Aina yhteisen ajan löytyessä hahmottelimme Tamadon seuraavia askeleita. Syksyllä 2013 kävi selväksi, että kaipaisimme tiimiimme vielä sellaista ajattelua ja osaamista, jota meiltä kolmelta puuttui. “Listallamme” oli muutamia nimiä, joista tapasimme kaikki epävirallisen “osakkuushaastattelun” merkeissä.
René oli sekä minulle että Jaskalle jo entuudestaan tuttu ja hän oli ilmaissut kiinnostustaan Tamadoa kohtaan heti perustamisesta kuultuaan. Muistan, kuinka tapasin Renén kanssa kaisaniemeläisessä ravintolassa ja kävimme keskustelua mahdollisesta Reiskan mukaan hyppäämisestä. Koska kiinnostus oli molemminpuoleista päädyimme tekemään yhtiömme ensimmäisen suunnatun osakeannin Renélle joulukuussa 2013. Timanttinen tiimi oli kasassa.
Tuomas
kuva: SA-kuva