Kolme edellistä blogikirjoitustamme ovat olleet vahvasti asiapitoisia, joten allekirjoittaneen on aika astua kehiin ja keventää tunnelmaa. Aikaisemmin kerroin logon ja nimemme synnystä kun taas Tuomas kertoi henkilöistä yrityksemme takana sekä hieman historiastamme. Tässä blogikirjoituksessa kerron vähän enemmän meidän historiasta.
Palataan siis ajassa taaksepäin aina vuoteen 2012 saakka ja tapahtumat sijoittuvat idylliseen pikku kaupunkiin Etelä-Savossa, Mikkeliin. Olen aloittamassa opiskelujani Mikkelin ammattikorkeakoulussa, jonne ajauduin puoli vahingossa, mutta se on eri tarina. Muutan saman katon alle entuudestaan tutun, mutta ei vielä silloin niin hyvän ystäväni Tuomaksen kanssa, joka oli jo niittänyt mainetta Mikkelissä ja opiskeli kauppatieteitä. Huomasimme nopeasti omaavamme samankaltaisia unelmia ja tavoitteita, sikäli mikäli ne liittyivät matkailuun, autoihin ja yleisesti tiettyyn elämänlaatuun. Silloin päätimme että näihin tavoitteisiin on päästävä, tosin tarkkaa suunnitelmaa meillä ei ollut siitä, miten tämä tapahtuisi. Tuona samaisena kevättalvena tutustuin Tuomaksen koulukaveriin Nicholakseen, jonka ajatusmaailma tulevaisuudesta kohtasi omani ja Tuomaksen kanssa. Meitä oli kasassa nyt kolme samankaltaista mutta kuitenkin erilaista nuorta miehen alkua, jotka halusivat tehdä jotakin tavoitteidensa eteen mutta eivät vielä tienneet tarkalleen mitä.
Mikkeli, Finland. Lutheran Cathedral in a sunny winter day
Olen itse todella huono säästämään enkä Mikkeliin saapuessa ollut oikeastaan yhtään kiinnostunut sijoittamisesta, toisin kuin Tuomas ja Nicholas. Tuomaksen paasatessa Warren Buffettista, korkoa korolle -efektistä ja kaikesta muusta sijoittamiseen liittyvästä allekirjoittanutkin kiinnostui sijoittamisesta. Ymmärsin myös nopeasti että vain rahaa sivuun laittamalla eivät tulevaisuuden tavoitteet tule saavutetuksi vaan sivuun laitettu raha on laitettava töihin. Tuomas ja Nicholas olivat vieneet ajatusta rahan töihin laittamisesta jo eteenpäin ja saaneet idean yrityksen perustamisesta. Niinpä eräs synkkä ja myrskyinen yö, keväällä 2013, sai mielenkiintoisen käänteen mikkeliläisessä anniskeluravintolassa, kun Tuomas ja Nicholas heittivät minua kyseisellä idealla. Tuomas sanoi: “Me perustetaan Nicholaksen kanssa firma niin olisitko sä kiinnostunut lähtemään mukaan?”. En kysynyt millainen homma on kyseessä vaan vastasin suoralta kädeltä: “Joo!”, menin vessaan, hain meille kaikille kolmelle virvoitusjuomat ja sitten kilisteltiinkin jo tulevalle yrityksellemme. Nyt meillä oli jo suurinpiirtein tiedossa, mitä me alamme tekemään.
Kevät 2013 kuluikin sitten Tamadoa perustaessa ja heinäkuussa 2013 saimme vihdoinkin yrityksen virallisesti perustettua. Tamado saatiin perustettua, mutta mitään muuta ei sitten oikein tapahtunutkaan. Minä ja Tuomas jatkoimme opiskeluitamme ja töitä kun taas Nicholas iski yllensä armeijan harmaat. Yrityksen pyörittämiseen ei ollut siis kovinkaan ihanteelliset olosuhteet. Aina kun oli mahdollista istuimme alas ja yritimme miettiä, mitä tässä nyt oikeasti ollaan tekemässä. Syksyllä 2013 tulimme siihen tulokseen että meidän kolmen lisäksi Tamado tarvitsee vielä jonkun, joka toisi lisää osaamista porukkaamme, jotain mitä meillä kolmella ei ollut.
Minä ja Tuomas olimme puhuneet Renén kanssa Tamadosta ja René oli alusta asti kiinnostunut pöllöjengiin liittymisestä. Me Tuomaksen kanssa tunsimme Renén jo entuudestaan, koska olemme kaikki kolme kotoisin Nummelasta (tai Tuomas oikeastaan Vihdistä ja siinä on vissi ero). René kävi myös Mikkelissä samaa koulua Tuomaksen ja Nicholaksen kanssa, joten René oli myös Nicholakselle jokseenkin tuttu kasvo. Renéä ei kuitenkaan suoraan toivotettu mukaan Tamadoon, sillä Renén lisäksi oli myös muutama muu hyvä ehdokas tiimiimme. Lopulta päädyimme kuitenkin ratkaisuun, jossa vain René otettiin mukaan ja tämä on ainakin toistaiseksi osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi.
Otettuamme Renén mukaan Tamadoon oli oikeasti päätettävä, mihin suuntaan Tamadoa lähdetään viemään. 2013 vuoden loppu olikin varsin raskasta aikaa viettäessämme suurimman osan vapaa-ajastamme Tamadon tulevaisuutta suunnitellen. Nicholas oli edelleen armeijassa ja meillä muilla oli omat työmme sekä opiskelumme. Tässä vaiheessa täytyy muuten antaa suuri kiitos Nicholaksen vanhemmille, jotka antoivat meidän käyttää aina kotinsa alakertaa Tamadon “toimistona” kun siihen oli tarvetta. Casa de Minoguessa vietetyt pitkät illat tuottivat kuitenkin tulosta ja vihdoinkin meillä oli osimoilleen selkeät askelmerkit, joilla Tamadoa lähdettiin viemään eteenpäin.
Keväällä 2014 ostimme ensimmäisen sijoitusasuntomme. Ensimmäisen sijoitusasunnon ostaminen oli kaikinpuolin jännittävä kokemus mutta siitä selvittiin ilman suurempia traumoja ja ongelmia. Kesän 2014 mittaan meille viimeistään valkeni se tosiasia, että pelkästään meidän neljän Tamadoon sijoittamilla rahoilla ei sijoitusasuntoja tai mitään muutakaan ostella kovinkaan tiuhaan tahtiin. Moni kaverimme ja perheenjäsenemme olikin tiedustellut mahdollisuutta sijoittaa Tamadoon, jolloin saimme idean tehdä erillisen B-osakesarjan, josta Tuomas jo edellisessä blogissa puhuikin. Seuraavaksi meidän piti siis suunnitella kuinka kyseinen idea toteutetaan käytännössä. Oli jälleen aika vetäytyä Casa de Minoguen alakertaan. Saimme aikaiseksi materiaalin, jolla pystyimme helposti selittämään, miten Tamado toimii ja miten halukkaat pystyvät sijoittamaan Tamadoon. Tämän ansiosta pöllöjengimme kasvoi vuoden 2015 alussa 20 henkilöön ja tänä keväänä ostimme toisen sijoitusasuntomme.
Edelleen keskustellessamme Tamadosta pöllöjengin ulkopuolisille ihmisille esiin nousee kolme asiaa:
– “Etkö sä olekaan pelkästään Tamadossa töissä?”
– “Eihän tohon oo järkeä lähtee mukaan, kun voin alkaa tekee tota ite”
– “Hyvä jätkät!”
Ensimmäinen kohta on monelle erittäin vaikea ymmärtää. Me neljä pyöritetään Tamadoa töiden tai töiden ja opiskelujen ohella. Välillä tulee mietittyä, onko tässä mitään järkeä, mutta tullaan aina samaan lopputulokseen: ilman Tamadoa töissä ja opiskeluissa ei olisi niin paljon järkeä.
Kaikki ne, jotka ovat sanoneet kohdan kaksi sanat, eivät ole vielä alkaneet tehdä tätä itse. Syytä siihen, miksi näin on, en tiedä. En halua kuulostaa ylimieliseltä mutta ei kaikista tällaiseen hommaan ole. Meidän tarkoituksemme nimenomaan on olla niitä varten, jotka eivät halua omaa aikaansa sijoittamiseen käyttää.
Kohta kolme on varmasti meille kaikille neljälle aina se, joka saa suupielet nousemaan kohti korvia ja antaa meille uutta potkua jatkaa tätä hommaa.
Toivottavasti sain avattua historiaamme edes hitusen ja sait jonkinlaisen käsityksen siitä, miten tähän on tultu. Seuraavan blogikirjoituksen kirjoittaa taas Nicholas, joten varautukaa jo nyt pitkälti asiapohjaiseen ja informatiiviseen blogiin.
Kanssasi ajassa taaksepäin matkustaen,
Jaska
Kuvan lähde: visitworldplaces.com